Yllä oleva kuva otettiin junamatkalla Stanstedin lentokentältä Lontoon keskustaan. Hupparini kunnosta voi päätellä että olin todellakin shoppailun tarpeessa;) Voin sanoa, että Lontoo ei vain täyttänyt odotuksiani, se ylitti ne kirkkaasti! Sillä kaupungilla on niin pitkä historia, ja niin paljon kuuluisia nimiä on asunut siellä. On jännää ajatella, että saatoin kävellä samoilla katukivillä, kuin esimerkiksi William Shakespeare tai Mick Jagger. Ja se keskusta oli upea! Arkkitehtuuri, vaikka vanhaa olikin, oli sanoinkuvaamattoman kaunista! Tampereen vanhat tiilitalot eivät ole mitään verrattuna siihen!
Menimme ensimmäisenä metrolla hotellillemme Hammersmithiin. Samoihin aikoihin kun kävelimme siellä, viereisellä yläasteella päättyi koulupäivä, ja kadulle tulvahti koulupukuisia lapsia ja nuoria. Tuli jotenkin sellainen olo, että olisin ollut keskellä brittielokuvan joukkokohtausta, koska kaikki puhuivat englantia.
Ennen kuin innostuin liikaa, siskoni päätti viedä minut Lontoon keskustaan Oxford Streetille. Niinpä hyppäsimme jälleen metroon eli brittiläisittän Tubeen. Lontoon metrolinjoilla on muuten todella hauskoja nimiä, kuten Jubilee Line, Circle Line, Bakerloo Line ja oma suosikkini Piccadilly Line. Jokaisella metrolinjalla on myös oma värinsä, mikä näkyy junien vaunuissa olevista tangoista.
Metromatka Hammersmithistä Oxford Circukseen vaati yhden vaihdon. Yhdessä metrotunnelin mutkassa istui vähän erityisempi katu(taisiis metrotunneli)soittaja. Nuorelta mieheltä puuttui oikea käsi kyynärpäähän asti, mutta siinä se vain istui soittamassa kitaraa ja laulamassa. Kävi hieman sääliksi.
 |
| Oxford Street, uusi kotini, yöllä |
Seuraava kohde oli Valtava Topshop, jossa oli viisi kerrosta pelkkiä vaatteita. Päädyin sovituskoppiin mukanani iso kasa vaatteita, mutta kuitenkin kaupasta mukaan lähti vain viininpunaiset pillifarkut.
Löysimme Hammersmithistä pienen kaupan, missä kaikki maksoi punnan (karkkiaddiktin unelma). Haribon nallekarkkeja myytiin siellä isoissa pusseissa, ja niillähän minä herkuttelin koko viikonlopun:D
Ja näin sain noin 60 puntaa kulumaan ensimmäisenä päivänä.
 |
| Ikävä totuus on, että tuossa kopissa haisi pissalle :s |
Aamupalan jälkeen lähdimme taas kiertämään valtavaa kaupunkia. Tällä kertaa suuntana oli Westminster. Taas kerran tämä turisti oli silmät pyöreinä, kun parlamenttitalon kuuluisa kellotorni avautui ihan metrotunnelin uloskäynnin edessä.
Tosiaan, siinä tuli moikattua Isoa Beniä.
Heti vieressä on Westminster Abbey, jossa on vihitty viimeisimpänä William ja Kate, eli nämä tyypit:
 |
| Joku randomi änkesi kuvaani-.- |
 |
| Westminster Abbey |
Tuonne kirkkoon olisi päässyt sisällekin, mutta minä kärsimätön en jaksanut jonottaa.
 |
| Kaiverruksia Abbeyn seinässä |
Seuraava kohde oli Buckinghamin palatsi.
...josta ei itsestään ole kuvia:/ Olisi tehnyt mieli mennä ilveilemään niille karvalakkivartijoille, mutta ne olivat aitojen takana kaukana.
Palatsin vieressä on ihan uskomattoman kaunis suihkulähde, missä hengaili todella paljon väkeä. Tietysti yhdet suomalaiset siskokset päättivät mennä sinne ilveilemään kameralle ja vetämään ehkä hieman kyseenalaista huomiota itseensä.
Nämä kuvat on kyllä ikimuistoisia. Tuolla tiellä oli erikseen asfaltti ihmisille ja pururata hevosille. Kyllä, me kävelimme hevosten puolta. Päätimme jälleen vähän hassutella kuvissa. Perhesovun nimissä jätän siskoni kuvat julkaisematta;) Meillä kävi todella hyvä tuuri lauantain sään suhteen. Yleisolettamuksenahan on, että Lontoossa sataa aina. Meidän viikonloppunamme onneksi oli koko ajan todella kauniit kelit.
Yksi mieleenpainuva paikka on Hyde Park, jonka sisäänkäynti on kuvassa. Ei ainakaan jää keneltäkään huomaamatta:D Puiston maisemat ja kasvillisuus olivat henkeäsalpaavat. Joidenkin puiden oksat muodostivat tietynlaisen majan, jonne pääsi sisään 'piiloon'. Siitä lähtikin sanonta "Nyt me ollaa Hyde Parkissa ja kohta me voidaan Hide!" (olemmekohan viettäneet vähän liikaa aikaa toistemme kanssa...)
Hetken eksyilyn ja kartan lukemisen jälkeen löysimme tiemme Marble Archille ja sitä kautta taikaisin Oxford Streetille. Lauantain iskun kohteena oli mm. Claire's, River Island, Aldo, Pull & Bear, Dorothy Perkins sekä ah, niin ihana Forever 21. Jälleen shoppailijan paratiisissa tuli vietettyä monen monta tuntia. Oikeastaan eniten aikaa vei äidin tuliaisten etsiminen (Musta nahkavyö, ei saa olla konjakin värinen, hopeinen solki, ei liian ohut, tietyn mittainen...) Vyön metsästämisestä tuskaisempaa teki myös se, että olimme kumpikin kyseisenä päivänä pärjänneet vain sillä hotelliaamilaisella ja kahvilla. No, kyllä meidän löytämämme vyö sitten kelpasi ihan hyvin. Lauantaina tuli myöskin käytyä Starbucksissa ensimmäistä kertaa, ja syötyä elämäni paras pizza SoHossa.
Päivän viimeinen turistikohde oli Kuuluisat Lontoon kolme valotaulua. (säälittävääkö?) Tässä vaiheessa minä olin jo liian väsynyt poseeraamaan, eikä ihme! Parikilometristä Oxford Streetiä oli taas tullut käveltyä edestakaisin, ja myös lukuisilla sivukujilla eksyiltiin. Tämän jälkeen suunnistimme täpötäydellä metrolla takaisin hotelliimme.
Sunnuntaina herätys oli vähintäänkin aikainen. Jälleen kerran lähdimme hotelliaamiaisen kautta kohti uusia nähtävyyksiä. Bongalimme aikamme kuluksi hieman julkkiksia.
...Nimittäin Madame Tussaudin vahamuseossa! Myönnä, että menit lankaan;) Etkö?.. en minäkään.
Oli todella upea paikka. Hauskaa oli se, että sai poseerata tyhmästi ihan luvan kanssa;) Vai mitä sanot?
No... mikäs siinä;) Suurimman vaikutuksen teki uusi Supersankariosio. Pääsimme poseeraamaan äitimme suurimman idolin, Spidermanin, kanssa
Vahamuseossa oli myöskin 4D-elokuvateatteri. Me kaikki tiedämme, mitä on 3D-elokuvat, mutta pientä ihmetystä synnytti kysymys, mikä se neljäs D on? Vastaus tuli nopesti -meitä tärisytettiin, heilutettiin ja tökittiin puukoilla elokuvan mukana. Olihan se upea kokemus, mutta hetken saa suostutella ennen kuin suostun samaan uudestaan.
Madame Tussaud'sin jälkeen vuorossa oli London Eye, valtava maailmanpyörä Thames-joen rannalla.
Suoraan sanottuna, olen aiemmin käynyt kaiketi vain kerran maailmanpyörässä, muistaakseni Suomen Tivolissa voin suunnilleen viisivuotiaana. Sen jälkeen London Eyeltä ei vaadittu paljoa tekemään vaikutusta. Sieltä näky kaikki upeat nähtävyydet lintuperspektiivistä.
Tuon matkan jälkeen ei kyllä enää ole epäilystäkään, mikä on suosikkikaupunkini. Jos se vaan minusta on kiinni, tämä ei todellakaan ollut viimeinen kertani Lontoossa. Alunperin viikonloppu kuulosti hirvittävän lyhyeltä ajalta, mutta totta puhuen loppujen lopuksi oli kyllä sellainen olo, että milloin pääsee kotiin lepäämään? Vielä nyt kahden viikon jälkeen jalkani ovat kipeät. Kuitenkin voisin melkeinpä väittää Lontoonmatkaa elämäni parhaaksi viikonlopuksi.
Myönnän, tämä postaus oli myöhässä... JA, toteutin lupaukseni, leikkasin kynteni.
...josta ei itsestään ole kuvia:/ Olisi tehnyt mieli mennä ilveilemään niille karvalakkivartijoille, mutta ne olivat aitojen takana kaukana.
Palatsin vieressä on ihan uskomattoman kaunis suihkulähde, missä hengaili todella paljon väkeä. Tietysti yhdet suomalaiset siskokset päättivät mennä sinne ilveilemään kameralle ja vetämään ehkä hieman kyseenalaista huomiota itseensä.
Nämä kuvat on kyllä ikimuistoisia. Tuolla tiellä oli erikseen asfaltti ihmisille ja pururata hevosille. Kyllä, me kävelimme hevosten puolta. Päätimme jälleen vähän hassutella kuvissa. Perhesovun nimissä jätän siskoni kuvat julkaisematta;) Meillä kävi todella hyvä tuuri lauantain sään suhteen. Yleisolettamuksenahan on, että Lontoossa sataa aina. Meidän viikonloppunamme onneksi oli koko ajan todella kauniit kelit.
Yksi mieleenpainuva paikka on Hyde Park, jonka sisäänkäynti on kuvassa. Ei ainakaan jää keneltäkään huomaamatta:D Puiston maisemat ja kasvillisuus olivat henkeäsalpaavat. Joidenkin puiden oksat muodostivat tietynlaisen majan, jonne pääsi sisään 'piiloon'. Siitä lähtikin sanonta "Nyt me ollaa Hyde Parkissa ja kohta me voidaan Hide!" (olemmekohan viettäneet vähän liikaa aikaa toistemme kanssa...)
 |
| No aww... |
Hetken eksyilyn ja kartan lukemisen jälkeen löysimme tiemme Marble Archille ja sitä kautta taikaisin Oxford Streetille. Lauantain iskun kohteena oli mm. Claire's, River Island, Aldo, Pull & Bear, Dorothy Perkins sekä ah, niin ihana Forever 21. Jälleen shoppailijan paratiisissa tuli vietettyä monen monta tuntia. Oikeastaan eniten aikaa vei äidin tuliaisten etsiminen (Musta nahkavyö, ei saa olla konjakin värinen, hopeinen solki, ei liian ohut, tietyn mittainen...) Vyön metsästämisestä tuskaisempaa teki myös se, että olimme kumpikin kyseisenä päivänä pärjänneet vain sillä hotelliaamilaisella ja kahvilla. No, kyllä meidän löytämämme vyö sitten kelpasi ihan hyvin. Lauantaina tuli myöskin käytyä Starbucksissa ensimmäistä kertaa, ja syötyä elämäni paras pizza SoHossa.
Päivän viimeinen turistikohde oli Kuuluisat Lontoon kolme valotaulua. (säälittävääkö?) Tässä vaiheessa minä olin jo liian väsynyt poseeraamaan, eikä ihme! Parikilometristä Oxford Streetiä oli taas tullut käveltyä edestakaisin, ja myös lukuisilla sivukujilla eksyiltiin. Tämän jälkeen suunnistimme täpötäydellä metrolla takaisin hotelliimme.
 |
| Lauantain ostoksia bongattavissa päältäni;) |
...Nimittäin Madame Tussaudin vahamuseossa! Myönnä, että menit lankaan;) Etkö?.. en minäkään.
Oli todella upea paikka. Hauskaa oli se, että sai poseerata tyhmästi ihan luvan kanssa;) Vai mitä sanot?
 |
| Rehellisesti, ei ihan mun parhaita muuvejani... |
No... mikäs siinä;) Suurimman vaikutuksen teki uusi Supersankariosio. Pääsimme poseeraamaan äitimme suurimman idolin, Spidermanin, kanssa
 |
| Vertaahan ilmeitämme:DD |
Vahamuseossa oli myöskin 4D-elokuvateatteri. Me kaikki tiedämme, mitä on 3D-elokuvat, mutta pientä ihmetystä synnytti kysymys, mikä se neljäs D on? Vastaus tuli nopesti -meitä tärisytettiin, heilutettiin ja tökittiin puukoilla elokuvan mukana. Olihan se upea kokemus, mutta hetken saa suostutella ennen kuin suostun samaan uudestaan.
Madame Tussaud'sin jälkeen vuorossa oli London Eye, valtava maailmanpyörä Thames-joen rannalla.
 |
| Kyllä, ilmeelleni saa nauraa |
Suoraan sanottuna, olen aiemmin käynyt kaiketi vain kerran maailmanpyörässä, muistaakseni Suomen Tivolissa voin suunnilleen viisivuotiaana. Sen jälkeen London Eyeltä ei vaadittu paljoa tekemään vaikutusta. Sieltä näky kaikki upeat nähtävyydet lintuperspektiivistä.
Tuon matkan jälkeen ei kyllä enää ole epäilystäkään, mikä on suosikkikaupunkini. Jos se vaan minusta on kiinni, tämä ei todellakaan ollut viimeinen kertani Lontoossa. Alunperin viikonloppu kuulosti hirvittävän lyhyeltä ajalta, mutta totta puhuen loppujen lopuksi oli kyllä sellainen olo, että milloin pääsee kotiin lepäämään? Vielä nyt kahden viikon jälkeen jalkani ovat kipeät. Kuitenkin voisin melkeinpä väittää Lontoonmatkaa elämäni parhaaksi viikonlopuksi.
Myönnän, tämä postaus oli myöhässä... JA, toteutin lupaukseni, leikkasin kynteni.
